keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Miina Sillanpää 150

 

Edelläkävijä

Vuosi 2016 on Miina Sillanpään juhlavuosi. Miinan syntymästä on kulunut 150 vuotta. Hän kuoli samana vuonna kuin minä synnyin ts 1952.  Miina Sillanpää oli Suomen ensimmäinen naispuolinen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja. Hän on suomalaisen tasa -arvon symboli ja monessa suhteessa edelläkävijä. Hän hyödynsi ”piikakenraalin” roolin politiikassa. Hän rakasti opiskelua ja uuden oppimista. Hän piti tärkeänä sitä, että asioissa edetään askel kerrallaan, on tehtävä konkreettisia esityksiä ja ryhdyttävä sitten toimimaan.
Eduskunnan naisverkosto järjesti seminaarin Miina Sillanpään kunniaksi. Sinne minäkin sain kutsun. Seminaari oli napakka, mielenkiintoinen, rehellinen ja antoi runsaasti poweria minulle. Muutaman tunnin aikana käsiteltiin mielenkiintoisia aiheita kuten Naisten aseman kehitys kansainvälisesti, Miinasta ministeriksi ja Miina ja nykypäivän naiset. Paneeleissa oli nimekkäitä naispolitiikkoja ja alustuksia pitivät professorit Niklas Bruun ja Maria Lähteenmäki.

Miten naiset pääsevät politiikkaan

Kaikki totesivat, että politiikkaan pääsee alussa hyvin mukaan, mutta …Kansanedustaja Sanna Marin kertoi, että alussa politiikan polku on leveä. Kaikki onnistuu, puolue kehuu ja saat paljon kiitosta. Yhtäkkiä polut kapenevat. Miksi? Hän kertoi hämmästyneensä, miten vahvasti sukupuolittuneet rakenteet ovat eduskunnassa. Nuoret naispoliitikot kuvittelevat, että vuosien saatossa lasikatot olisi murettu aikoja sitten. Todellisuus on toinen. Tähän ei osaa varautua. Onhan maassamme ollut naispresidenttikin ja kymmeniä naisministereitäkin. Eduskunnassa ei esim ole tasa-arvo-ohjelmaa, jonka kuvittelisi siellä olevan.  Tytöt kasvavat kiinnostumaan hoiva- ja sosiaaliasioista. Tämä johtaa siihen, että naiset työskentelevät näiden asioiden ympärillä ja miehet päättävät rahoista ja ulkopolitiikasta ja turvallisuudesta.
Kansanedustaja Eva Biaudet piti tärkeänä sitä, että naiset jakavat kokemuksiaan siitä, miten heitä kohdellaan politiikassa ja yhteiskunnassa. Naisille on ominaista taistella yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Hän korosti, että naisilla kuitenkin on itselläänkin ennakkoluuloja ja epätietoisuutta siitä, miten pitää politiikassa käyttäytyä.
Toimitusjohtaja Anu Vauhkonen oli sitä mieltä, että liikemaailmassa naiset voivat pärjätä johtotehtävissä. Pörssiyhtiöiden johdossa on kuitenkin 75% miehiä.
Kuvassa Eva Biaudet, Sanna Marin ja Anu Vauhkonen
 

Mitä naisille tapahtuu politiikassa

Kansanedustaja, ministerinäkin ollut, Sirkka-Liisa Anttila muistutti, että eduskunnassa on ehdottoman tärkeää, että naiset tekevät yhteistyötä yli puoluerajojen. Politiikassa on yritetty kammeta kyvykkäitä naisia, mutta naisten yhteistyö on kantanut. Tämä edellyttää, että naiset oppivat luottamaan toisiinsa. Hän muistutti, että kannattaa hankkia ensiksi naisten luottamus ja vasta sitten miesten luottamus. On tärkeää, että naispoliitiikot toimivat menttoreina nuoremmille naisille, sillä jatkuvuus politiikassakin on tärkeää.
Kansanedustaja Sari Essayaha korosti myös yhteistyötä. Hän piti merkityksellisenä myös sitä kulttuuria, joka puolueessa on. Kristillisten puolueessa vastuuta tulee nopeasti, mutta yhtäkkiä huomaatkin, että valiokunnassa olet ainoa kristillisten edustaja ja on nopeasti muodostettava puolueen kanta aivan yksin. Talousvaliokunnassa valtaosa on yleensä miehiä. Suurimmat euromäärät liittyvät sosiaaliturvaan, sosiaalipoliittisiin kysymyksiin kysymyksiin, joissa naiset olisivat varmasti hyviä asiantuntijoita.
Kansanedustaja Li Andersson nosti esiin monia inspiroivia esimerkkejä siitä, miten naiset ovat pärjänneet. Pärjäävät naiset ovat kuitenkin olleet yksittäistapauksia. Naisten johtajuuteen suhtaudutaan edelleenkin epäillen. Myös hän näki eduskunnan lasikatot ja sukupuolittuneet rakenteet ja niiden vaikutukset. Valta on hyvin pienellä piirillä eikä niihin piireihin ole helppo päästä. Hän kertoi, että sukupuolen lisäksi rakenteisiin kuuluu ikäkysymys. Ikä nousee tärkeämmäksi kuin se, mitä sanottavaa poliitiikolla.  
 

Mikä on naisten tapa vaikuttaa

Presidentti Tarja Halonen kehotti naisia tukemaan toinen toistaan. esim. tyyliin ”Leenan esitys oli erinomainen, kannatan sitä.” Hän muistutti, että on olemassa myös edistyksellisiä miehiä ja heitä tarvitaan silloin, kun naiset haluavat edetä poliittisella uralla. Presidentti sanoi, että vallalla on edelleenkin käsitys, että työläisluokan naisissa on jotain epäilyttävää. Nyt onneksi yhteiskuntaluokkia ei ole samalla tavalla kuin ennen. Puolueissa on ihmisiä kaikista yhteiskunnan alueilta.
Toimittaja Kreeta Karvala piti tärkeänä, että nuoret tytöt näkevät menestyneitä naisia. Hän kuuli, että aikanaan liittokansleri Merkel pyysi neuvoa presidentti Haloselta, miten pärjätä politiikassa. Halonen kertoi, että on helpompi katsoa naista kuin kuunnella. Hyvänä esimerkkinä on nyt käytävä presidenttikamppailu Clintonin ja Trumpin välillä. Vaaleissa naisen on oltava osaava, hän ei saa tehdä virheitä eikä lapsuksia saa tulla. 
Kansanedustaja Outi Alanko- Kahiluoto pohti, miten sovittaa työ ja perhe. Naiset kantavat yhteiskunnassa suurimman vastuun perheestä ja vanhuksista. Suomessa naiset ovat korkeasti koulutettuja, mutta eivät kuitenkaan ole johtotehtävissä samassa määrin kuin miehet. Hän pohti myös sitä, että politiikassa nainen ei ole koskaan oikean ikäinen. Alussa nainen on ihailun kohde eikä häntä välttämättä oteta vakavasti, sitten tulevat ruuhkavuodet, jolloin ajatellaan, ettei siitä nyt ole vielä tietyille paikoille, lopulta onkin sitten liian vanha. Olipa minkä tahansa ikäinen on opittava puhumaan rohkeasti. Outi Alanko – Kahiluoto totesi, että tasa-arvoasioissa ollaan otettu takapakkia viime vuosina.

Lopuksi

Seminaarissa todettiin, että vaikka Miinan ministeriajoista on vuosikymmeniä, painiskelemme monella tavalla saman tyyppisten kysymysten kanssa tänään. Tästä kertoivat myös naiskansanedustajien tarinat. Kun naisia on mukana politiikassa 30%, alkaa ääni kuulua.
Itse ryhdyin pohtimaan sitä, mikä asema naisilla on vammaisjärjestöissä. Kuuluuko naisten ääni?
Miinasta on ilmestynyt Aura Korppi -Tommolan kirjoittama kirja Miina Sillanpää, Edelläkävijä