YK:n vammaissopimus voimaan Suomessa

 

Nyt juhlitaan!

Aamulla 10.6. olin innoissani. Olisihan vihdoin aihetta juhlaan. YK:n vammaisia ihmisiä koskeva sopimus tulisi voimaan. Tyttärentytär oli hoidossa ja hän ihmetteli innostumistani. Kerroin, että tänään mennään juhlimaan YK-sopimusta. Sopimus ratfioidaan vihdoin! Neiti 6-v: ”Häh, mitä mummi?” Selostin asiaa tarkemmin ja sanoin, että monta kertaa vammaisia ihmisiä syrjitään ja kiusataan, nyt puhutaan vammaisten ihmisten ihmisoikeuksista. Neiti 6-v.: ”Sehän on hyvä, mutta mummi koskas sitten juhlitaan lapsia? Onko lapsilla omaa sopimusta?” Hyvä tavaton, miten viisaita lapset ovatkaan. Kerroin, että lapsilla on aivan oma lasten oikeuksien sopimus.

Pitkä matka unelmasta sopimukseksi

Pitkä matka on kuljettu 1960-luvun lopulta, jolloin vammaisaktivistien joukko lähti vaatimaan ihmisoikeuksia vammaisille. Nämä aktivistit tulivat Ruotsista, Canadasta ja Suomesta (hyvä Kalle). Siinä meni 70-luku ja 80-lukukin. 1993 hyväksyttiin YK:ssa Vammaisia ihmisiä koskevat yleisohjeet ns. Standard rulesit. Niissä oli jo hyvää pohjaa ihmisoikeuksille. Yleisohjeissa vaadittiin ihmisoikeuksien tunnustamista ja tunnistamista. Ne eivät olleet kuitenkaan sitovia ja vammaiset ihmiset tekivät työtä edelleen YK:ssa sopimuksen aikaansaamiseksi. Itse olin vahvasti mukana maassamme, kun yleisohjeista laadittiin Kohti yhteiskuntaa kaikille- vammaispoliittinen ohjelma 1995 ja myöhemmin Vanen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO sai alkunsa. VAMPOsta oli kappaleita myös pääministeri Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitusohjelmissa.

 YK hyväksyi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan joulukuussa 2006. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 3.5.2008, kun 20 jäsenvaltiota oli saattanut päätökseen sopimuksen kansalliset ratifiointitoimenpiteet. Suomi allekirjoitti sopimuksen ensimmäisten joukossa, mutta ratifiointia saatiin odottaa vielä 10 vuotta.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja muistutti Musiikkitalossa, että Suomessa ratifiointi kesti kauan, koska Suomessa haluttiin varmistaa, että lainsäädäntö kaikilta osin vastaa sopimuksen artikloita. Valmisteluvaiheessa oli monia tahoja (mm. ministeriöt) ja kukin halusi katsoa sopimusta vain omasta näkövinkkelistä, mikä osaltaan hidasti prosessia. Ulkoasianministeriö ryhtyi koordinoimaan sopimusta. Tuomioja kiitti vammaisjärjestöjä siitä, että ne pitivät koko ajan yllä painetta, jotta Suomi ratifioisi sopimuksen. Tässä painostuksessa olivat mukana mm. kaikki Vammaisfoorumin jäsenet (30 vammaisjärjestöä), Abilis, Fidida, Valtakunnallinen vammaisneuvosto jne. Hyvä asia! Tuomioja muistutti yhdenvertaisuudesta, osallisuudesta ja siitä, ettei ketään saa syrjiä. Hän piti tärkeänä myös sitä, että Suomi joutuu raportoimaan YK:lle säännöllisesti. Tuomioja toivoi myös kunnon resurssointia, jotta toimeenpano on mahdollista.

 

Eduskunnan Pikkuparlamentin edustalla juhlaa

Suuntasimme kulkumme Eduskunnan Pikkuparlamentin eteen, johon kokoontui yli 200 innokasta juhlijaa. Juhlakatoksessa oli monia nimekkäitä vammaisalan puhujia. Korva tarkkana kuuntelin mielenkiintoisia puheita ja tervehdyksiä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli saanut juhliin kutsun, muttei valitettavasti päässyt mukaan. Hän lähetti tervehdyksen, jossa pahoitteli, että kovin monta vuotta kului ratifiointiprosessissa. Hän toivoi, että nyt huolehditaan tehokkaasti sopimuksen toimeenpanosta, sillä ihmis- ja perusoikeudet kuuluvat kaikille.

Eduskunnan puhemies Marja Lohelakin iloitsi tästä tärkeästä päivästä. Hän pahoitteli sitä, että Suomessa tehdään asiat huolella ja näin saattaa asioiden valmisteluun kulua joskus liiankin kauan aikaa kuten juuri tässä sopimusprosessissa. Hän muistutti, että nyt sopimuksen toimeenpano edellyttää tarkkailua ja seurantaa. Hän muistutti myös, että ensi vuonna Suomi viettää itsenäisyytemme 100 vuotisjuhlaa, se on koko kansan juhla. ”Juhlitaan kaikki ensi vuonna yhdessä.”

 

Kymmenen vuoden prosessi on ohi

Kymmenen vuoden prosessi on ohi, sanoi Vammaisfoorumin puheenjohtaja Kalle Konkkölä.

 

30 päivää sitten kiikutettiin YK:n toimistoon New Yorkissa asiakirja siitä, että Suomessa eduskunta on vihdoin vahvistanut YK:n vammaissopimuksen. Kalle Könkkölä on ollut vahvasti mukana YK-sopimuksen luomisessa. Hän suuntasi katseen kymmenen vuoden päähän. Tuolloin vammaiset ihmiset voivat aivan eri tavalla osallistua yhteiskuntaan nyt. Liian usein vammaiset ovat jääneet syrjään. Hän ehdotti, että 10.6. olisi vammaisten ihmisten itsenäisyyspäivä. Hyvä idea! Sopii minulle, sehän on kaikkien Seppojen nimipäivä. Kalle kiitteli myös eduskuntaa, joka oli lopultakin päättänyt ratifioinnin voimaantulosta.

Merja Heikkonen puheenvuorossa

Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Merja Heikkonen kertoi Valtakunnallisen vammaisneuvosto Vanen roolin muuttuvan. Vanesta tulee koordinaatioelin. Hän peräsi sitä, että  YK-sopimus on toimeenpantava kaikilla tasoilla niin, että vammaisista ihmisistä tulee kansalaisia yhteiskunnan kaikilla areenoilla. Hän muistutti vanhasta sloganista ”ei mitään meitä koskevaa ilman meitä”. Vammaisia ihmisiä ei voi enää sivuuttaa missään asioissa. Meidän vammaisten on pidettävä kiinni tästä osallisuuden näkökulmasta läpi yhteiskunnan, hän sanoi. Vammaisneuvostot ovat lakisääteisiä ensi vuonna. Merja innosti kaikkia jatkamaan vuoropuhelua.

Meitä ei pidä pelätä

Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen haastatteli Koo Havumäkeä, joka on Lyhty ry:stä. Kalle kertoi, että nyt tuntuu hyvältä ja hän arvostaa päivää. Marianne tiedusteli, mitä on nyt muutettava. Koo sanoi, ettei ketään saa kiusata ja toivoi tavallisten ihmisten juttelevan vammaisille. ”Meitä ei pidä pelätä.” Kalle vaati myös tietoa ja pääsyä helposti nettiin. Kaikkein tärkeimmäksi asiaksi Koo Havumäki mainitsi itsemääräämisoikeuden. Viiden vuoden päästä hän uskoi, että vammaisia ihmisiä kunnioitetaan ja negatiiviset nettikommentit ovat taaksejäänyttä aikaa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä piti YK-sopimusta upeana, hurraa sille! Nyt sopimus auttaa tulkitsemaan myös vammaispalvelulakia. Hienoa on nyt myös yksilöllinen valitusoikeus. Hän sanoi, että yhdessä voimme edistää sopimuksen tunnettavuutta Suomessa. Ihmisoikeuskeskuksesta Sirpa Rautio kertoi, että nyt on perustettu komitea aivan näitä asioita varten.

Meitä on miljardi

Kuurojen liiton toiminnanjohtaja Markku Jokinen muisteli, miten mahtavaa oli 10 vuotta sitten, kun hän ja Liisa Kauppinen (entinen toiminnanjohtaja) tulivat YK:sta ulos. He totesivat, että pitkä valmisteluprosessi oli päättynyt ja YK oli hyväksynyt sopimuksen. Työ oli ollut intensiivistä ja vammaiset ihmiset oli otettu valmistelussa huomioon. Tunne oli siksi huikea. Markku valitteli, ettei ole Suomessa havainnut samaa henkeä. Monimuotoisuus on osa yhteiskuntaa. Tuolloin todettiin, että viittomakieli kuului ja kuuluu muiden kielten joukkoon.

Invalidiliiton YK-sopimus käyttöön! -käsikirja

Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson muistutti, että vammaiset ihmiset eivät ole enää oman elämänsä sivustakatsojia. Asennetta vielä tarvitaan asioiden muuttamiseksi. Hän kertoi YK-vammaissopimus käyttöön- käsikirjasta, jonka Invalidiliitto on päivittänyt. Se on oivallinen työkalupakki artikloiden käsittelyyn ja sopimuksen läpikäyntiin. Hän muistutti artiklasta 33, jossa muistutetaan vammaisten ihmisten huomioon ottamisesta. Hän sanoi, että kilpailutuksessa ei pidä kilpailuttaa niitä sosiaalipalveluja, jotka menevät ihmisen iholle.

Sari Loijas Näkövammaisten liiton puheenjohtaja pitää sopimusta karttana. ”Aikoinaan vammaiset lähtivät vaeltamaan kohti oikeuksia. Nyt on päästy maaliin ja ollaan taas tienristeyksessä. Sopimus on saatava näkymään arjessa. Sopimus on tehtävä tunnetuksi. Huonolla toteutuksella olemme kohta rähmällämme. Ei kompastuta ensimmäiseen kiveen.”

Myös ruotsinkielinen Hanna Grandell piti lyhyen puheen ruotsiksi. Hän muistutti ruotsin kielen tärkeydestä sekä siitä, että sopimus on paperilla mustaa ja valkoista, nyt se on otettava haltuun.

Puheiden välissä oli musiikkiesityksiä mm. Kalle Salonen soitti sähköurkuja.

 

Tyttärentyttäreni sai monien muiden tavoin ilmapallon, jonka hän päästi ilmaan.

 

Kalle Könkkölä ja Merja Heikkonen  valmiina lähettämään ilmapallot taivaalle

 

 

 

Pyörätuolitaimia puistossa

 

Kuvataiteilija Jenny-Juulia Wallinheimo-Heimonen oli istuttanut pyörätuolitaimia. Hän löysi Mynämäeltä pyörätuolipensaan. Laji on kyllä vaatimaton, lähinnä on kyse kaupunkipyörätuolitaimista. Hän kuitenkin jalostaa taimia koko ajan. Hän istutti ne Pikkuparlamentin eteen. Täytyy sanoa, että olivat huolellisesti kasvatettuja ja selkeästi näyttivät pyörätuolin taimilta.

Juhlat jatkuivat Musiikkitalossa

Juhlat jatkuivat Musiikkitalossa. Sinne käveltiin Mannerheimintie ylittäen. Neiti 6v. ihmetteli, että hei, me mennään päin punaisia. Sanoin, että nyt on juhlapäivä ja poliisit näyttivät, että menkää vaan. Musiikkitalossa nostettiin juhlavasti maljat. Tuomioja piti puheen ja kuunneltiin musiikkia. Suomen evankelisluterilaisenkirkon edustajat toivottivat myös onnea tärkeänä päivänä.

Juhla oli ohi ja sateessa kuljimme kotiin. Mahtava päivä!

Rusetin tutustujaiset

1616 luku muistetaan 

Historian havinaa, Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys Rusetti ry järjesti tutustujaiset 1.6.16 Kampin palvelukeskuksessa. Hieno luku 1616! Kyllä tuo luku tullaan muistamaan.

Klo 13.00 nelisenkymmentä naista kohotti tervetuliaismaljan Rusetille. Toinen malja kohotettiin sille, että vihdoin viimein Suomi on ratifioinut YK:n vammaissopimuksen. YK-sopimuksen artikla 6 käsittelee vammaisia naisia! Tutustujaiset osuivat myös päivään, jolloin Suomessa juhlistettiin naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlaa. Juhlan aihetta kerrakseen.

Paikalla oli tuttuja ja tuntemattomia. Edustaja oli Naisjärjestöjen keskusliitosta, Kuurojen liitosta ja muista järjestöistä sekä muuten vain asiasta kiinnostuneita. Sali oli täynnä innokkaita eri-ikäisiä naisia. Naisten esittäytymiskierros osoitti, että kyllä löytyi salista osaamista, kyvykkyyttä ja erilaista kokemusta roppakaupalla. Tätä kyvykkyyttä pitää käyttää yhteiseksi iloksi ja hyödyksi.

 

 

Puolet porukasta tässä kuvassa

Minulle ja varmasti monelle muullekin Vammaisten naisten yhdistyksen perustaminen on ollut pitkään yksi unelma. Nyt oltiin jo porukalla yhdessä.

Miksi olemme olemassa? 

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää vammaisten tyttöjen, naisten ja naiseksi itsensä tuntevien henkilöiden hyvinvointia, unelmien toteuttamista ja voimaantumista. Yhdistys edistää naisten osallisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti. Yhdistys ottaa osaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhdistyksen säännöt hyväksyttiin 23.3. 

 

Miksi Rusetti?

 

Mitä Rusetti kertoo? Rusetti on tyttömäinen ja naisellinen ja monimuotoinen, onhan rusetteja vaikka minkälaisia. Kun solmii rusetin, on tehtävä päätös solmia rusetti. Rusetti kertoo joustavuudesta, solmun saa helposti auki. Rusetti on siis monimuotoinen, päättäväinen, joustava ja taipuu kielelle kuin kielelle.

 Unelmia tarvitaan

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää unelmien toteutumista.

Kristiina Harju alustaa unelmista

Kristiina Harju alusti unelmista. Hän kertoi, että unelmat ovat ihmisen aitoja tarpeita, jotka kumpuavat syvältä. On hyvin tavallista, että erityisesti naiset unohtavat käsikirjoittaa omaa elämäänsä. Moni syrjäytynyt ei odota elämältä yhtään mitään. Unelmat antavat kuitenkin suunnan sille, mitä odottaa. Millaista elämä on, kun unelmista tuleekin totta.

Kristiina kertoi, että unelmiin tarvitaan sisäistä navigaattoria, joka ohjaa toimintaa kohti osoitetta ts unelmaa. Yleensä on vain niin, että pelkäämme muutosta. Miten suostuu siihen, että jokin voisi muuttua elämässä. Muutos on mahdollista, kun muutoksen mahdollisuus ja muutoksen valmius kohtaavat.

Tarvitaan annas kattoo-asennetta. On rohkeasti katsottava, mikä on hyvä elämä itselle. Niinpä jokainen joutui pohtimaan oma unelmaansa ja kirjoittamaan sen kortille. Käsilaukussa tai kassissa kortti muistuttaa omasta unelmasta. Unelmien toteutuminen lähtee toteutumaan siitä hetkestä, kun asia kirjoitetaan paperille. Elämässä on oltava unelmia. Sisäisen navigaattorin on tiedettävä mihin, osoitteeseen se pyrkii. Mihin kaikkeen 1.6.16 kirjoitetut unelmat johtavatkaan?

Unelmana pyhiinvaellusmatka

Vuosi sitten yhtenä unelmanani oli pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan. Tämän unelman toteutumisesta Aila Peräjoki esitti kuvakavalkadin. Olihan meitä mukana 7 innokasta vaeltajaa, joista kolme vammaista naista. Pyhiinvaellusmatka herätti tilaisuudessa paljon kysymyksiä. Matkastamme voi lukea blogista sitkeaseiloriseikkailee.

 Ideat yhteen, mitä Rusetti on parhaimmillaan

Lopuksi kerättiin ideoita siitä, mitä Rusetin tarkoituspykälä parhaimmillaan merkitsee. Ideoita tuli paljon. Kiitos kaikille niistä! Rusetin hallitus voi lähteä työstämään niitä eteenpäin. Hienoa, että ideat tulevat naisilta, ei ylhäältä alas annettuina.

Rusetti vaikuttaa

Pirkko Justander postittaa ministerien kirjeet

Yhdistys on ottanut jo kantaa Polioliiton kanssa pääministeri Sipilän hallituksen aikomuksesta poistaa vammaispalvelut yli 75 vuotiailta vammaisilta.

Rusetti lähetti tutustujaispäivän päätteeksi ministereille ”pissakirjeen”, jossa ministerien toivotaan taittavan matkaa vammaisten naisten mokkasiineissa. Rusetti halusi muistuttaa siitä, että vammaiset ihmiset tarvitsevat aina WC:ssä asioidessaan esteettömyyttä, apuvälineitä ja usein toisen henkilön apua. Kirjeen sisältö julkistetaan 10.6.