Matkaan naiset

 

 

Elämä on seikkailu

 

 

Lähetimme jokin aika sitten Helsingin piispa Irja Askolalle kysymyksen, voisiko hän olla vaelluksemme suojelija. Hän vastasi ”ihana viesti, mieluisa pyyntö, vastaukseni siis on kyllä”. Lisäksi hän kirjoitti ”vaelluksestanne iloiten, Rusetille siunausta toivottaen.”

Aivan mahtavaa, että hän on pyhiinvaellusmatkamme oma suojelija. Vuosia sitten, kun minut valittiin järjestöpäälliköksi, sain lahjaksi vammaisilta naisilta Irja Askolan ja Anja Porion kirjoittaman kirjan Matkaan naiset.

Kaivoin kirjan esille ja siellä oli Anja Porion runo:

Sisareni, kannoit vuosia

unelmaa sydämessäsi.

Sinapinsiemenen suuruinen oli

haaveesi, kun ensimmäisen kerran

kerroit siitä, muistatko

Miten arka olit edes ääneen

puhumaan toiveestasi

Miten hämmentynyt olit

kun me ystäväsi pidimme

haavettasi haastavana ja arvokkaana

ja yllytimme sinua työskentelemään

sen puolesta

Katso kuinka suuri puu

tuuhea ja yhä uutta versova

kasvoi arasta ajatuksestasi

Kanssasi kiitämme Luojaa

sinapinsiemen ihmeestä

rohkeudestasi unelmoida

tarmostasi tarttua haasteeseen.

 

Niin on meidänkin unelmamme pyhiinvaellusmatkasta aivan konkreettisesti toteutumassa. Ajatus, joka lähti heitosta ”olis kiva lähteä pyhiinvaellusmatkalle”, on nyt toteuttamista vaille valmis. Nämä päivät ennen lähtöä ovat piinallisen kiireiset. Tuntuu, että hoidettavia asioita on vaikka kuinka. Vähä väliä ajatuksiin tupsahtaa kysymyksiä, joihin täytyy kaivaa vastauksia. Kysymyksiä, kysymyksiä…raastavan jännittävää.

 

Päätän unohtaa huolet, olemme sentään hyvin suunnitelleet kaiken. Elämä on seikkailu. Nyt vain on oltava valmis kaikkeen odottamattomaankin ja on käytettävä tehokkaasti hyödyksi kaikki ne mahdollisuudet, jotka matkamme meille tarjotaan. Nyt ei auta pitää kiinni rutiineista, on aika irrottautua pinttyneistä tottumuksista ja päästää irti vanhoista ja kangistuneista kaavoista. On kohdattava elämä tuorein aistein. Uusien silmälasien läpi näkyy aina uutta.

 

Uudet polut ja tiet matkamme varrella avaavat uusia näkymiä ja näkökulmia. Vaikka jännittää nyt jo hurjasti, on mukava lähteä matkalle. Olemme innostuneita ja rohkeita. Jossain kortissa luki, että nyt on kuljettava eteenpäin jännityksestä kihelmöiden, uutta odottaen ja parasta toivoen. Onhan meillä hyvä suojelija piispa Irja Askola.

 

Piispa Irja Askola lähetti meille siunaustervehdyksen:

Marja, Sari ja Marja

( ja matkaseuralaisenne)

 

Siunaus kanssanne

sateessa ja pilvessä,

auringon lämmössä ja linnunlaulussa

 

Siunaus kanssanne

kävelyn vaivassa ja selviytymisen ilossa

 

Siunaus kanssanne

unelmienne kuiskinnassa…

 

Rukouksin teitä matkaan lähettäen,

Irja Askola, piispa

 

PS. Kiitoksia lukuisista henkilökohtaisista viesteistä, joissa niin minulle kuin kaikille muillekin toivotetaan turvallista matkaa ja siunausta.

Kunnon ja eurojen hankintaa

 

  

Hyvä kunto ei synny itsestään

 

 

 

Vuoden alusta aloitin monipuoliset harjoitukset erilaisissa liikuntaryhmissä. Asahi, jooga ja tuolijumppa ja uinti vahvistivat hengitystä, lihaksia, kehonhallintaa ja mietiskelyä. Pyörätuolisulkapallo taas lisäsi monipuolisesti voimaa ja kestävyyttä. Kunto nousi ja liikunta on ollut mukavaa muiden kanssa. Ryhmissä on osattu soveltaa kaikkea vamman mukaan. On ollut hienoa, että tätä kaikkea liikuntaa on löytynyt yhdistyksestä ts. HIY:stä. Hyvä meidän yhdistys!

Helmikuussa osuimme olemaan samaan aikaan Marja Pelkosen kanssa etelässä. Marja pyöräili strickerillään mäkiä ylös ja alas monta viikkoa. Minä kelasin pari viikkoa pyörätuolilla pitkin rantaviivaa. Kiusasin vatsalihaksia kelaamalla mäkiä ylös. Jumppa, uinti ja aurinko nostivat kummasti kuntoa.

Kuvassa Marja Pelkosen menopeli eli käsipyörä, jolla vaellus tapahtuu. Pyörätuoliin kiinnitetään strickeri, joka toimii käsipyöränä. Pyörässä on vaihteet, jotka helpottavat menoa. Itselleni tulee samanlainen pyörä. Saas nähdä, miten nämä toimivat pyhiinvaelluksella.

 

Hakemuksia sinne ja tänne

Tällainen matka vaatii tietysti rahaa. Koko porukka on tehnyt pitkin matkaa hakemuksia eri tahoille ja järjestöille, jotka jakavat stipendejä ja apurahoja. Hakeminen on vaatinut kovaa työtä. Jokainen hakemus on täytynyt tehdä  ajatuksella. Tämä reissu on pilottiluonteinen ja siksi oli perusteltua myös hakea avustuksia. Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa vaativat hakemusten pitkät käsittelyprosessit. Parasta aikaa odottelemme vastauksia monelta taholta. Päätökset tulevat jälkikäteen. Totuus on myös se, että omasta kukkarosta joutuu ilman muuta maksamaan kuluja. Niinhän kaikki joutuvat tekemään.

Koska pyhiinvaeltajien majoitus- ja peseytymistilat eivät ole esteettömiä, vuokrasimme talon, mikä sekään ei ole aivan ilmaista. Päätimme tehdä hakemuksen Suomen Rotarysäätiölle. Alku näytti nihkeältä. Muutama kuukausi kului ja yhtäkkiä rotareista ilmoitettiin, että rotariklubit osallistuvat matkaamme. On todella hienoa, että Rotaryt tekevät monipuolista työtä. Yksi tavoitteista maailmalla on ollut lopettaa polion leviäminen. Mekin saimme End polio-paidat. Polion lopettamisesta löytyy lisäinfoa sivulla endpolio.org. Asia on minulle poliovammaisena erittäin tärkeä.

Avustajatunnit riittämättömiä

Moni tarvitsee henkilökohtaista avustajaa myös ulkomaan matkoilla. Sari Lehikoinen on joutunut taistelemaan riittävistä avustajatunneista. Avustaja on välttämätön, kun vaikeavammainen henkilö haluaa päästä yhdenvertaisesti matkustamaan ulkomaille. Kustannukset luonnollisesti nousevat, eikä tätä katsota hyvällä sosiaalitoimessa. Heta-liitto noudattaa JHL:n kanssa sovittua työehtosopimusta, jossa on kohta avustajan palkkaamisesta myös ulkomaanmatkoille. Korkein  hallinto-oikeus on tehnyt muutaman päätöksen asiassa. Näiden mukaan vaikeavammaiselle on annettava riittävät avustajatunnit ulkomaanmatkoille eikä vammaisen henkilön tarvitse perustella tätä.  Sari tulee kertomaan asiasta enemmän myöhemmin.

 

 

Valmistautuminen pyhiinvaellusmatkalle

Pyhiinvaellusmatkaan valmistautuminen

 Mikä pyhiinvaellus?

Kaksi vuotta sitten samassa rapussa asuva naapurimme oli juuri itse tullut pyhiinvaellusmatkalta Espanjasta. Hän kertoi intoa puhkuen: ”Kuule, pyhiinvaellusmatkamme opas kertoi, että viimeiset 100 km pyhiinvaelluksesta on mahdollista suorittaa pyörätuolilla. Sinun on päästävä vaellukselle.”

Luin pyhiinvaellusmatkasta kertovia tarinoita mm. kirjan Tätinä taipaleella. Siitä hetkestä alkoi itää ajatus, jospa tämäkin täti lähtisi.

Pyhän Jaakobin tie eli Camino de Santiago on Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kulkeva pyhiinvaellusreitti. Reitti on lähes 800 kilometrin pituinen ja pyhiinvaeltajat ovat taivaltaneet reittiä vuosisatoja. Vaellus apostoli Jaakobin hautapaikkana pidettyyn Santiago de Compostelaan oli tärkeä pyhiinvaellusreitti jo keskiajalla. Historiallista tietä kulkee edelleen yli 100 000 patikoijaa vuosittain. Kaikista patikoijista 0.6% on vammaisia.

Kävin läpi nettisivuja etsien vastausta kysymykseen: soveltuisiko matka vaikeavammaisille apuvälineitä käyttäville?  Vuonna 2006 oli  60 pyörätuolilla kulkevaa pyhiinvaeltajaa lähtenyt taipaleelle. Tiedetään, että viime vuonna oli neljä vaeltajaa kulkenut matkan pyörätuolilla.  Varsinaisia kokemuksia matkasta on vaikea löytää. Enemmän on vammaisten ihmisiä esittämiä kysymyksiä kuin vastauksia.

Nettisivulta löytyi kommentteja, jotka kertoivat siitä, ettei pyhiinvaelluksen osalta Espanja ole mikään helppo maa niille, jotka käyttävät pyörätuolia. Nyt ei puhuta Barcelonasta, joka on esteettömyyden mallikaupunki. Pyhiinvaeltajien majapaikoissa esteetöntä majoittumista ja peseytymistä ei ole. Jopa hotelleihin johtavat ylös ja alas kulkevat portaat. Mikäli pystyy kävelemään vähän, voi jotenkuten onnistua. Joku kirjoitti rohkaisevasti, että kaikki on mahdollista, jos asenne ja tahto on kohdillaan. Seikkailumielellä siis eteenpäin. Olinhan vuonna 1995 Atlantilla kolmen vammaisen henkilön kanssa purjehtimassa purjelaiva Helenalla. Silloinkin oli asenne ja tahto kohdillaan, tosin olin myös vuosia nuorempi.

Miksi vaellukselle?

Pohdin kovasti, onko tuo minun juttuni. Jäin helmikuussa eläkkeelle, joten minulla olisi ainakin aikaa. Kun jää eläkkeelle, huomaa miten valtavan intensiivistä, vaativaa ja myös stressaavaa työ on ollut. Joka puolella sattuu ja tapahtuu. Media suoltaa uutta tietoa ja Suomi muuttuu vauhdilla . Kehityksen mukana on pysyttävä, vaikka olisi eläkkeelläkin.  Halusin hidastaa ja suunnata katseeni uusiin asioihin. Mihin elämä kutsuu minua uudessa elämänvaiheessa? Sisäistä energiaa ja voimaa löytyy. Haluan käyttää ne merkityksellisiin asioihin. Pyhiinvaellus olisi oivallinen juttu hidastamiseen ja asioiden pohtimiseen. Toki meikäläisessä oleva seikkailunhalukin nosti päätään. Kun päätös oli tehty, alkoi suunnittelu vuosi sitten. Mieheni kieltäytyi matkalle lähdöstä, mutta lupautui muuten olemaan vankkana tukena.

Löytyykö muita innokkaita

 

Lähdin etsimään porukkaa. Monen vaiheen jälkeen meitä on koossa seitsemän, kolme vammaista naista ja tukijoukot. Sari Lehikoinen ja Marja Pelkonen olivat valmiita matkaan. Tämä oli myös heidän unelmaansa. Aivan viime metreillä löytyi Peräjoen Aila matkaseurakseni ja logistiikan hoitajaksi paikan päällä. Aiomme kulkea sähkärillä ja käsipyörillä tuon 100 km. Vaellus kulkee Sarriasta Santiago de Compostellaan. Kävelevät taivaltavat päivässä n 20 km, me yritämme taivaltaa n 15 km/päivässä. Suositus huonosti käveleville vammaisille on 8 km päivässä. Tiedämme, että reitit saattavat olla paikka paikoin haastavia tai lähes mahdottomia. Silloin käytämme pyöräilijöille tarkoitettuja reittejä tai maanteitä. Toki  olemme hankkineet tarkat kuvaukset vaelluksesta, mutta joudumme itse nyt sitten näkemään, mikä toimii, mikä ei. Mielikuvitushan on se, joka on aina läsnä vammaisen ihmisen elämässä. Sitä tullaan tarvitsemaan Espanjassakin.  

Pyhiinvaeltajan passi ja pinssi

Pyhiinvaeltajan välttämätön varuste Espanjassa on pyhiinvaelluspassi, jonka esittämällä pääsee yöpymään pyhiinvaeltajien majataloihin ja johon kerätyillä leimoilla voi osoittaa täyttäneensä edellytykset saada pyhiinvaellustodistus (compostela). Passilla saamme ostettua pyhiinvaeltajan edullisia lounaita.  Jaakontien ystäviltä tilasimme passit ja pinssit. Hopeanväriseen kolmiuloitteiseen kampasimpukkaan on liitetty sininen Suomenkuva. Pyhiinvaelluspassiin tarvitaan matkan aikana kaksi leimaa päivässä. Passit kassiin, pinssit rintaan ja menoksi.

Pyhiinvaeltajan passi mahdollistaa yöpymisen pyhiinvaellusmajataloissa Jaakontien varrella. Tästä edusta emme pääse nauttimaan, koska majatalot eivät sovellu vammaisille lainkaan. Olemmekin joutuneet vuokraamaan talon Santiago de Compostelasta. Mainoksessa luki, että talo soveltuu vammaisille ja vanhuksille ts meille. Täytän myös kohdan vanhuksille, olenhan vanhuuseläkkeellä. Omistaja alensi vuokraa kuultuaan, että olemme vammaisia ja haluamme pyhiinvaellustaipaleelle.  

Matkalle omilla autoilla

 

Tarvitsemme liikkumisiin paikasta toiseen autoja. Autoja tarvitaan myös erilaisten apuvälineitten kuljettamiseen. Niinpä osa porukasta ajaa läpi Euroopan. Sari kulkee avustajansa kanssa toisella autolla ja minä Tiina Krögerin ja Peräjoen Ailan kanssa toisella autolla. Matka alkaa 29.4.2016 klo 7.30 Länsiterminaalista. Istumalihakset joutuvat takuuvarmasti koville.

Nyt on talo vuokrattu, laivaliput varattu, esteettömät hotellit katsottu. Matka alkaa tuossa tuokiossa. Tapaamme Marja Pelkosen perillä. Hän lentää avustajansa kanssa suoraan paikan päälle.