Valmistautuminen pyhiinvaellusmatkalle

Pyhiinvaellusmatkaan valmistautuminen

 Mikä pyhiinvaellus?

Kaksi vuotta sitten samassa rapussa asuva naapurimme oli juuri itse tullut pyhiinvaellusmatkalta Espanjasta. Hän kertoi intoa puhkuen: ”Kuule, pyhiinvaellusmatkamme opas kertoi, että viimeiset 100 km pyhiinvaelluksesta on mahdollista suorittaa pyörätuolilla. Sinun on päästävä vaellukselle.”

Luin pyhiinvaellusmatkasta kertovia tarinoita mm. kirjan Tätinä taipaleella. Siitä hetkestä alkoi itää ajatus, jospa tämäkin täti lähtisi.

Pyhän Jaakobin tie eli Camino de Santiago on Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kulkeva pyhiinvaellusreitti. Reitti on lähes 800 kilometrin pituinen ja pyhiinvaeltajat ovat taivaltaneet reittiä vuosisatoja. Vaellus apostoli Jaakobin hautapaikkana pidettyyn Santiago de Compostelaan oli tärkeä pyhiinvaellusreitti jo keskiajalla. Historiallista tietä kulkee edelleen yli 100 000 patikoijaa vuosittain. Kaikista patikoijista 0.6% on vammaisia.

Kävin läpi nettisivuja etsien vastausta kysymykseen: soveltuisiko matka vaikeavammaisille apuvälineitä käyttäville?  Vuonna 2006 oli  60 pyörätuolilla kulkevaa pyhiinvaeltajaa lähtenyt taipaleelle. Tiedetään, että viime vuonna oli neljä vaeltajaa kulkenut matkan pyörätuolilla.  Varsinaisia kokemuksia matkasta on vaikea löytää. Enemmän on vammaisten ihmisiä esittämiä kysymyksiä kuin vastauksia.

Nettisivulta löytyi kommentteja, jotka kertoivat siitä, ettei pyhiinvaelluksen osalta Espanja ole mikään helppo maa niille, jotka käyttävät pyörätuolia. Nyt ei puhuta Barcelonasta, joka on esteettömyyden mallikaupunki. Pyhiinvaeltajien majapaikoissa esteetöntä majoittumista ja peseytymistä ei ole. Jopa hotelleihin johtavat ylös ja alas kulkevat portaat. Mikäli pystyy kävelemään vähän, voi jotenkuten onnistua. Joku kirjoitti rohkaisevasti, että kaikki on mahdollista, jos asenne ja tahto on kohdillaan. Seikkailumielellä siis eteenpäin. Olinhan vuonna 1995 Atlantilla kolmen vammaisen henkilön kanssa purjehtimassa purjelaiva Helenalla. Silloinkin oli asenne ja tahto kohdillaan, tosin olin myös vuosia nuorempi.

Miksi vaellukselle?

Pohdin kovasti, onko tuo minun juttuni. Jäin helmikuussa eläkkeelle, joten minulla olisi ainakin aikaa. Kun jää eläkkeelle, huomaa miten valtavan intensiivistä, vaativaa ja myös stressaavaa työ on ollut. Joka puolella sattuu ja tapahtuu. Media suoltaa uutta tietoa ja Suomi muuttuu vauhdilla . Kehityksen mukana on pysyttävä, vaikka olisi eläkkeelläkin.  Halusin hidastaa ja suunnata katseeni uusiin asioihin. Mihin elämä kutsuu minua uudessa elämänvaiheessa? Sisäistä energiaa ja voimaa löytyy. Haluan käyttää ne merkityksellisiin asioihin. Pyhiinvaellus olisi oivallinen juttu hidastamiseen ja asioiden pohtimiseen. Toki meikäläisessä oleva seikkailunhalukin nosti päätään. Kun päätös oli tehty, alkoi suunnittelu vuosi sitten. Mieheni kieltäytyi matkalle lähdöstä, mutta lupautui muuten olemaan vankkana tukena.

Löytyykö muita innokkaita

 

Lähdin etsimään porukkaa. Monen vaiheen jälkeen meitä on koossa seitsemän, kolme vammaista naista ja tukijoukot. Sari Lehikoinen ja Marja Pelkonen olivat valmiita matkaan. Tämä oli myös heidän unelmaansa. Aivan viime metreillä löytyi Peräjoen Aila matkaseurakseni ja logistiikan hoitajaksi paikan päällä. Aiomme kulkea sähkärillä ja käsipyörillä tuon 100 km. Vaellus kulkee Sarriasta Santiago de Compostellaan. Kävelevät taivaltavat päivässä n 20 km, me yritämme taivaltaa n 15 km/päivässä. Suositus huonosti käveleville vammaisille on 8 km päivässä. Tiedämme, että reitit saattavat olla paikka paikoin haastavia tai lähes mahdottomia. Silloin käytämme pyöräilijöille tarkoitettuja reittejä tai maanteitä. Toki  olemme hankkineet tarkat kuvaukset vaelluksesta, mutta joudumme itse nyt sitten näkemään, mikä toimii, mikä ei. Mielikuvitushan on se, joka on aina läsnä vammaisen ihmisen elämässä. Sitä tullaan tarvitsemaan Espanjassakin.  

Pyhiinvaeltajan passi ja pinssi

Pyhiinvaeltajan välttämätön varuste Espanjassa on pyhiinvaelluspassi, jonka esittämällä pääsee yöpymään pyhiinvaeltajien majataloihin ja johon kerätyillä leimoilla voi osoittaa täyttäneensä edellytykset saada pyhiinvaellustodistus (compostela). Passilla saamme ostettua pyhiinvaeltajan edullisia lounaita.  Jaakontien ystäviltä tilasimme passit ja pinssit. Hopeanväriseen kolmiuloitteiseen kampasimpukkaan on liitetty sininen Suomenkuva. Pyhiinvaelluspassiin tarvitaan matkan aikana kaksi leimaa päivässä. Passit kassiin, pinssit rintaan ja menoksi.

Pyhiinvaeltajan passi mahdollistaa yöpymisen pyhiinvaellusmajataloissa Jaakontien varrella. Tästä edusta emme pääse nauttimaan, koska majatalot eivät sovellu vammaisille lainkaan. Olemmekin joutuneet vuokraamaan talon Santiago de Compostelasta. Mainoksessa luki, että talo soveltuu vammaisille ja vanhuksille ts meille. Täytän myös kohdan vanhuksille, olenhan vanhuuseläkkeellä. Omistaja alensi vuokraa kuultuaan, että olemme vammaisia ja haluamme pyhiinvaellustaipaleelle.  

Matkalle omilla autoilla

 

Tarvitsemme liikkumisiin paikasta toiseen autoja. Autoja tarvitaan myös erilaisten apuvälineitten kuljettamiseen. Niinpä osa porukasta ajaa läpi Euroopan. Sari kulkee avustajansa kanssa toisella autolla ja minä Tiina Krögerin ja Peräjoen Ailan kanssa toisella autolla. Matka alkaa 29.4.2016 klo 7.30 Länsiterminaalista. Istumalihakset joutuvat takuuvarmasti koville.

Nyt on talo vuokrattu, laivaliput varattu, esteettömät hotellit katsottu. Matka alkaa tuossa tuokiossa. Tapaamme Marja Pelkosen perillä. Hän lentää avustajansa kanssa suoraan paikan päälle.