Hetkittäistä autoahdistusta ja lepoa sadepäivänä

Citroen pettää

 

6.5. päivä alkaa harmaana ja sateisena. Joonas menee varmistamaan öljyjä. Mitään ihmettä ei ole tapahtunut. Mittari osoittaa edelleen, että on lisättävä öljyä. Soitan Helsinkiin Citroenin huoltoon. Kerroin, että autoni oli totaalisen kovassa huollossa viikko sitten. Työnjohtaja kertoi, että on aivan normaalia, että öljyvalo palaa. On vain lisättävä öljyä ainakin puoli litraa. Sen jälkeen valon pitäisi häipyä. Teemme työtä käskettyä, mikään ei muutu. Soitin Citroenin tiepalveluun, joka palvelee ympäri Eurooppaa. Sinne selostettiin taas kerran tapahtumat. Lopulta tuli kielto käyttää autoa. Sitten käynnistin prosessin. Ilmoitin, että tarvitsen hinauksen. Liikennepalvelu soitti Corunaan. Ajatella, että Coruna on juuri tätä aluetta. Huoltamo sijaitsee 80 kilometrin päässä. Pian puolen päivän jälkeen huoltamolta soitettiin, että viettävät siestaa, mutta lähtevät liikkeelle niin, että hinausauto saapuu n 15.30. Citroenin liikenneturva korvaa autonhuollon ja korjauksen. Hinausautolla saamme tilalle sijaisauton. Nyt odotellaan hinausautoa.

Aamulla pidimme kunnon hartauden, jossa Sari luki pätkän Päivän sanaa Parhaani Hänelle ja Marja Pelkonen lauloi Hannelen ja Tiinan kanssa 30-sivuisen kiitos- ja rukouslaulun Kiitos Akatistoksen.

 

Istuimme pyöreän pöydän ääressä ja odotimme öljyvalon sammumista, jota ei siis tapahtunut. Ulkona satoi, joten meidän oli vain nautittava vapaapäivästä. Mikäpäs siinä, tällaisessa talossa. On nyt todettu moneen kertaan, että emme ole päässeet samalle caminolle muitten kanssa. Muut ovat ähkineet vuorilla, kulkeneet kivisiä polkuja sateessa ja auringonpaahteessa. Meillä on myös omat vastoinkäymisemme. Herra koettelee vaan ei hylkää. Koko matka Suomesta lähtien on ollut yhtä caminoa, joka opettaa meille jatkuvasti uutta. Pienistä ei pidä hätkähtää, on pysyttävä rauhallisena, nähtävä hyvät puolet ja opittava luottamaan niin toisiimme kuin teknisiin välineisiin. Asiat tulevat ja ne on kohdattava. On ihme, ettei porukka ole mennyt paniikkiin autoahdistuksen vuoksi. Olemme lepäilleet, joku on käynyt kylvyssä, joku lukenut, muutama ollut netissä ja minä roikkunut puhelimessa. Aila ja Joonas lähtivät hinausauton mukaan.

Tunti sitten tuli mies hinausautonsa kanssa.

 

 

Hän istui autoon, käynnisti sen ja totesi, että öljyt ovat kohdillaan. Siis mitä? Auto vietiin kuitenkin huoltoon. Äsken ilmoitettiin, että vika saattaa olla moottorissa. Siinä tapauksessa aika ei kuulemma riitä ja meidän pitäisi jättää auto tänne. Toinen vaihtoehto on, että keskiviikkona lähdemme Suomeen ja lisäämme öljyä aina 500 kilometrin jälkeen. Soitin vielä Citroenin tiepalveluun ja sain luvan käyttää autoa.

Muutama sana tietulleista

Tiemaksut alkoivat Puolassa ja jatkuivat Ranskassa ja Espanjassa. Tietulleja oli yhteensä 14. Maksut olivat 15-36 euron välillä. Ei riittänyt, että tiemaksuja olisi kerätty  kerran. Ehei, moneen kertaan niitä oli maksettava. Espanjassa maksut ovat olleet kolmen ja kuuden euron välillä. On kyllä todella kovaa rahastusta, kun kaivat koko ajan maksuja. Nyt kun maamme hallitus suunnittelee tiemaksuja, kannattaa tosissaan miettiä asiaa. Peräjoen Aila ajoi autoani eikä millään meinannut tietullissa ulottua laittamaan kolikoita automaattiin saati poimimaan palautusrahaa ja kuittia. Tietulleissa ei ole ajateltu esteettömyyttä. Onkohan ajateltu, että vammaiset eivät aja autoa? Positiivista tietysti on se, että tiet ovat olleet hyvässä kunnossa. Tämä osoittaa, että tiemaksut ovat menneet oikeaan kohteeseen. Kannattaako Suomessa viiden miljoonan väestölle asettaa tietulleja? Muissa maissa on sentään miljoonia tien käyttäjiä ja autot ovat edullisia. Jos tiemaksut tulevat, esteettömyys on varmistettava heti alkuun.

 Ulkona sataa. Kohta alkaa illallinen, spagettia ja jauhelihakastiketta. Nam!